Kerro minulle Zorbas: pelastaako kolmas tukipaketti Kreikan talouden?

Euroopan rahaliiton jäsenmaat ovat päätymässä myöntämään Kreikalle kolmannen tukipaketin. Sitä on perusteltu paitsi yhtenäisen eurooppalaisen unelman vaalimisella ja viittauksilla turvallisuuspoliittisiin näkökohtiin, mutta myös uskolla siihen, että paketin avulla Kreikan talous saadaan positiiviselle kasvu-uralle ja maa kykenee siten ottamaan vastuun veloistaan. Onko tälle uskolle katetta?

Tuoreessa kirjassamme ”Miten Suomi voidaan pelastaa” kysyimme: mitä on tehtävä, jotta kasvukykynsä menettänyt kansantalous saadaan uudelleen kasvu-uralle. Siihen kirjattu näkemyksemme painotti, että velkaantuneen julkisen sektorin oloissa avainasemassa ovat yksityinen yritystoiminta ja sen vahvistumista tukevat toimenpiteet. Korostimme työ- ja pääomamarkkinoiden kehittämisen ensisijaisuutta sekä pääomatulojen verotuksen kehittämistä kasvu- ja uusyrittäjyyttä vahvistavaksi. Kiinnitimme myös huomiota niihin poliittisen järjestelmän toimintaa koskeviin reformeihin, jotka tekevät talouspolitiikasta kansantaloutta parempaan ohjaavan välineen.

Erityisesti kasvuyritysten vahvistumisen näimme olevan merkittävä tekijä osana vientialojen ja -tuotteiden kehittymistä. Työmarkkinoiden jäykkyyksien purkamisen näimme keskeiseksi sekä työpaikkojen syntymisen että tulonmuodostuksen kannalta. Kotimaisten kustannustekijöiden nousun estämisen näimme kilpailukyvyn kannalta oleelliseksi.

Ovatko nämä opit sovellettavissa Kreikan ongelmiin? Kreikan kilpailukyky mureni 2000 – luvun vuosina. Kuten vuoden 2014 kirjassamme ”Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot” raportoimme, Kreikassa palkat nousivat 61 % vuosina 1999 – 2009, kun Saksassa nousua oli vain 19 %. Sisäinen devalvaatio on talouskriisiä pahentamalla tuottanut Kreikan BKT:hen 25 prosentin pudotuksen, 26 prosentin jättityöttömyyden ja lohduttomalta tuntuvan 60 %:n nuorisotyöttömyyden. Kun Suomen BKT putosi vuosien 1991 – 1993 laman aikana ”vain” 12 prosenttia, on Kreikan kokema tulojen menetys paljon tuntuvampi.

Sisäisen devalvaation tehtävä on työttömyyden avulla alentaa palkkakustannuksia maassa, jossa ei ole omaa valuuttakurssia käytettävissä. Kreikan vaihtotaseen epätasapaino onkin parantanut vuoden 2012 -4,6 miljardista eurosta +1,7 mrd. euroon vuonna 2014. Sillä ei kuitenkaan makseta satojen miljardien velkoja. Merkittävin tekijä mainitussa korjauksessa ovat palvelut. Kauppatase ei ole parantunut kuin -19,6 mrd. eurosta -18,0 mrd. euroon. Kun tuonti on yhä 41,6 mrd. euroa, vienti on vain 23,6 mrd. euroa. Uusia toimialojen ei ole kehittynyt eikä fetalla ja Retsinalla tai matkailulla talous lähde lentoon: taloutta pitää uudistaa eikä antaa sen jähmettyä.

Missä on siis Kreikan absoluuttinen tai edes suhteellinen etu? Ei se ole sisäisen devalvaation ja suuren velkataakan ruokkiman epävarmuuden johdosta juuri missään. Turismi toki tuo tuloja, mutta uusia turistialueita ei liene avattavaksi, koska maahan ei epävarmuuden takia juuri investoida, ja kansainvälinen kilpailu matkailumarkkinoilla on entistä kovempaa. Sisäinen epävarmuus saattaa myös vähentää turismia.

Kreikkalaisten tulotaso on edelleen “liian korkea” vaikka onkin laskenut. Kreikka ei voi nousta, ennen kuin maa on kilpailukykyinen. Wikipedian tietoihin perustuva vertailu nettopalkoista Euroopassa vuonna 2014 on paljastava. Kreikan keskimääräinen nettopalkka on noin 1004 euroa kuukaudessa eli paljon alempi kuin Suomen, joka on 2300 euroa kuukaudessa. Suomi on Euromaiden kärjessä, eli aivan liian korkealla. Mainittakoon, että Saksassa tulotaso on 2154 euroa kuukaudessa.

Kreikan tulotasoa on kuitenkin verrattava lähinnä niihin rajanaapureihin, joiden kanssa se eniten kilpailee yritystoiminnan sijoittumisesta. Turkissa nettopalkan keskiarvo on 565 euroa, Albaniassa 353 euroa, Makedoniassa 353 euroa ja Bulgariassa 356 euroa. Yritykset ovat lähteneet naapurimaihin! Kreikan oikea tulotaso olisi jossain Turkin tason lähellä.

Kolmannen tukipaketin johdosta Kreikan velkaantumisaste kasvaa entisestään, kenties ylittää 200 % suhteessa BKT:hen. Jokainen suomalaisten on rahoittanut Kreikkaa noin 1000 eurolla. Nyt tekeillä oleva tukiohjelma vie Kreikalta edelleen mahdollisuuden korjata kilpailukykyään valuuttakurssilla. Lisälainat ostavat vain aikaa, eivätkä ratkaise Kreikan perusongelmia. Kreikan suurta velkataakkaa olisi kevennettävä, kuten myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on toistuvasti korostanut, koska se heikentää kasvun mahdollisuuksia mm. luomalla epävarmuutta ja lykkää paluuta yksityisille lainamarkkinoille. Euromaat ovat tämän kuitenkin Saksan johdolla torjuneet. Viittaukset menneisiin velkaleikkauksiin ovat ns. tyhjää puhetta. Yksityisen sektorin hallussa olevien velkojen uudelleenjärjestely oli liian vähäinen ja se tehtiin liian myöhään. Jos Kreikan velat olisi esim. uudelleenjärjestelty välittömästi Suomen vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen, tilanne voisi olla toinen.

Koska on epätodennäköistä, että nyt hahmoteltu kolmas tukiohjelma nostaa Kreikan talouden kasvuun, on lisävuosina luvassa lisää tukiohjelmia. Erityisesti sulkeutuneen pankkisektorin pääomittaminen vaatii kymmeniä miljardeja euroja sekä EVM:ltä että eurojärjestelmältä kun käteisnostot ja tilisiirrot muihin euromaihin jälleen sallitaan. Uusi neljäs ja edellistä laajempi tukiohjelma on siksi odotettavissa lähivuosina. Itsemääräämisoikeuden riistäminen ja talousohjelman toteutus ulkopuolisten yksityiskohtaisessa ohjeistuksessa, eivät edistä kreikkalaisten sitoutumista uudistuksiin ja ne heikentävät suhteita euromaiden kesken. Onnistuessaan ohjelma voi pystyä kitkemään korruptiota, mikä on toivottavaa, mutta epäonnistuessaan se voi myös lisätä sitä.

Euroalueella on jo ollut liikkeellä pyrkimyksiä euromaiden finanssipolitiikan merkittäväksi keskittämiseksi ja velkojen yhteisvastuun toteuttamiseksi. Kreikan esimerkki osoittaa miltä keskitetty ohjeistus saattaa pahimmillaan näyttää talousongelmista kärsivälle maalle. Samalla EKP on rahapolitiikallaan syrjäyttänyt rahoitusmarkkinoiden normaalit toimintamekanismit. Meillä ei tästäkään syystä ole mitään keinoa arvioida, mitä sijoittajat arvioivat Kreikan tukipaketin mahdollisuudesta antaa Kreikalle lentävä lähtö uusnousuun.

Mikään pelastuspaketti ei pelasta taloutta ennen kuin sen hintasuhteet ovat palautuneet oikeiksi. Maan vahva ay-liike tuskin sallii riittävää sopeutumista työmarkkinoilla. Työpaikkansa säilyttäneiden ja menettäneiden intressit ovat vastakkaiset. Ulkopuolinen talouspoliittinen komento heikentänee kreikkalaisten sitoutumista uudistustoimiin.

Kreikan verotuksen uudistukseen uskoo, kuka uskoo. Verojen korotukset toimivat yleensä taloudellista kasvua vastaan. Julkisen talouden leikkaukset ehkä auttavat valtion budjetin tasapainottamisessa mutta myös supistavat kysyntää.

Kreikan valuuttajärjestelmän sitominen taloudellisesti vahvempiin euromaihin on ollut virhe. Vaikka valuuttakurssin vaikutusta pidetään neutraalina pitkällä aikavälillä (50 – 100 vuotta), se kuitenkin sopeuttaa maan kilpailukykyä suhteessa muihin maihin lyhyemmällä aikavälillä. Tämän vuoksi euro on suistanut Kreikan talouden normaalilta kasvu-uraltaan. Tämä voidaan korjata sisäisellä devalvaatiolla, mutta sen on tavalliselle kansalaiselle hirvittävä prosessi. Sisäinen devalvaatio ei helpolla korvaa omaa rahapolitiikkaa sekä mahdollisuutta devalvoida valuutta tosiasioiden niin vaatiessa. Ne, jotka eivät usko nyt luotavan tukipaketin ja yksityiskohtaisen ulkoisen ohjauksen kykyyn valjastaa Kreikan talous lentoon, jäänevät odottamaan seuraavaa tukipakettia.

—–

Yllä esitetyn arvion on laatinut EuroThinkTankin puheenjohtaja Vesa Kanniainen. Sen valmistelutyössä ovat olleet mukana ryhmän jäsenistä Jukka Ala-Peijari, Elina Berghäll, Heikki Koskenkylä, Tuomas Malinen, Ilkka Melin, Sami Miettinen, Peter Nyberg ja Stefan Törnqvist

TOP